fbpx

Lapsi ei syö – mitä tehdä

Lapsi ei syö - näin meillä ratkaistiin syömättömyysongelma

Jos pohdit, että miksi teidän lapsi ei syö, niin älä huoli. Suomessa ei kuulemma yksikään lapsi ole kuollut siihen, että lautasella kiertävät ruokavaihtoehdot eivät maistu. Meillä on molemmat lapset jossain vaiheessa tulleet siihen kehitysvaiheen taitepisteeseen, ettei syömisestä tunnu tulevan mitään. Kummallakin tämä vaihe on itseasiassa tullut eteen useammin, kuin kerran, vaikka ikää on vasta 5- ja 6-vuotta.

Muistan, että omassa lapsuudessani esimerkiksi ala-asteellemme oli vielä tapana istuttaa ruokakapinoivia lapsia ruokalan pöydässä ihan tasan tarkkaan siihen asti, kunnes se lautanen oli syöty tyhjäksi. Olin täysin varma, että YK on ihmisoikeusjulistuksessaan jo nykyisin kieltänyt tämän käytännön brutaalina kidutuksena, joten kyseisen käytännön tuomista omaan ruokapöytäämme ei voinut hyväksyä mitenkään. Syyllistyimme hätäpäissämme armeijamaisiin menetelmiin, kuten uhkailuun, kiristykseen, kiukutteluun, lahjontaan sekä katteettomiin lupauksiin, muttei mikään niistäkään auttanut. Esimerkiksi retkillä mukaan otetut eväät tuntuivat maistuivan, mutta kotona mikään ei kelvannut.

Tietenkin Googletimme”lapsi ei syö”

Aluksi olimme tietenkin itse kohtalaisen järkyttyneitä siitä, ettei lapsi suostu syömään mitään. Siis yhtään mitään. Molemmat lapset ovat aivan pienestä asti rakastaneet vihanneksia sekä hedelmiä. He voisivat elää pelkästään näillä herkuilla, kun taas muut lautasta koristavat ainesosat saavat aina hieman vähemmän rakkautta osakseen. Heikompana hetkenä sitä olisi tarjonnut lapselle vaikka jäätelökakkua lounaan ja päivällisen lisäksi aamu-, ilta- ja välipaloina, jotta olisi nähnyt edes yhden lusikallisen päätyvän suuhun.

Ensimmäisellä kerralla, kun syömättömyysvaihe iski päälle, niin moderneina kasvattajina tartuimme tietenkin ensiksi Googleen hakeaksemme vertaistukea sekä ratkaisuita tähän akuuttiin ongelmaamme. Ja ihan hyviä vinkkejä sieltä löytyykin, mutta mikään ei suoranaisesti ratkaissut sitä meidän ongelmaa, että lapsi ei suostunut laittamaan lusikallistakaan mitään ruoka-aineelta muistuttavaa tuotetta suuhunsa. Oli siis pakko yrittää ymmärtää paremmin, miksi meidän lapsi ei syö mitään.

Lapsi ei syö – miksi?

Aikuisena sitä on jo niin vieroittautunut siitä käytännöstä, että joku muu jatkuvasti päättää mitä syöt ja juot. Lapselle se on kuitenkin arkipäivää ja vieläpä useamman kerran päivässä. Aamupalalla syödään niitä aineksia, joita aikuiset pöytään kantavat. Tarhassa syödään sitä lounasta, jonka Helsingin kaupunki on tälle päivälle määrärahojen puitteissa tuottanut ja kotona päivällinen sekä iltapala ovat taas vanhempien omien mieltymysten mukaan toteutettuja.

Lasten vain oletetaan mukailevan ja suostuvan samoihin ruokiin, kuin me aikuisetkin. Lisäksi vanhan kansan täysin järjetön ”pitäähän kaikkea maistaa”-mentaliteetti elää äärettömän vahvana kasvatuksellisessa kulttuurissamme. Lapsilla ei siis ole juurikaan valtaa päättää omasta ruokailustaan, joten onko ihme, että jarrut lyövät päälle?

Lapsi ei syö ruokaa kotona? Näillä vinkeillä meillä onnistuttiin.

Me lähdimme muuttamaan ruokailukäytäntöjämme niin, että lapsilla on entistä enemmän valtaa päättää valmistettavasta ruoasta. Kävimme hyviä keskusteluja lasten kanssa siitä, mitkä ovat heidän lempiruoka-aineitaan tai lempiruokia. Näiden perusteella lähdimme viemään kotona valmistettavia ruokia siihen suuntaan, että jokaisesta löytyisi ainakin jokin toivotuista elementeistä. Esimerkiksi avokadopastassa, josta on tullut koko perheen suosikkiruoka, on toivottua pastaa, jota nuorimmainen rakastaa sekä avokadoa, josta vanhempi taas pitää (lisäksi se on erittäin nopea ja helppo valmistaa susilauman lailla nälkäänsä ulvovalle lapsikatraalle).

Pyrimme myös siihen, että jokaisella ruoalla on lisäksi tarjolla salaattia, josta löytyy toiveiden mukaisesti oliiveja, fetaa sekä kapriksia. Ongelmat eivät tietenkään ole täysin kadonneet, mutta syömättömyyttä meille ei enää juurikaan tapahdu. Nyt, kun tiedämme mistä ruoka-aineista lapsemme pitävät ja eivät pidä, niin osaamme suhtautua asiaan paremmin. Lisäksi tällä yhteiselon harjoittelulla on takataskuun hiipinyt yksi kiinteä valttikortti, joka toimii aina: voipasta, eli voimakaroni.

Näistä ruoista meillä tykätään

  1. Avokadopasta. Lähes jokaviikkoinen herkku, josta kaikki pitävät. Helppo ja nopea!
  2. Uunifetapasta. Helppo ja nopea!
  3. Voipasta. Toimii myös yksinkertaisimmillaan pelkällä keitetyllä pastalla ja voilla
  4. Salaatit. Meillä tärkeinä elementteinä ovat feta, jäävuorisalaatin vaalea nestemäinen ”juuri”, oliivit sekä kaprikset.
  5. Hunajapaahtoleipä. Aamupalasuosikki, joka on helppo tehdä. Paahda leipä ja voitele hunajalla.
  6. Puuro marjoilla. Toimii aamupalalla sekä iltapalalla. Lapset saavat päättää puuron sisällön: marjat, voin, maidon, mehukeiton ja muut ”sörsselit”.

Kokeile näitä temppuja, jos oma lapsi ei syö

  1. Kysy lapselta mistä ruoka-aineista hän erityisesti pitää tai ei pidä (makaroni, peruna, nakit, selleri, nugetit, keitetty porkkana jne)
  2. Rakenna tulevat ruoat näiden ainesosien ympärille
  3. Ota lapsi mukaan päätöksentekoon, kun suunnittelet tulevia ruokia: ”Mitä haluaisit erityisesti syödä tällä viikolla?”
  4. Sovella. Jos toiveena on aina ”nakkeja ja ranskalaisia”, niin vie ratkaisua siihen suuntaan, että nakkien kanssa voi syödä myös jotain muuta, kuten perunamuussia. Kysy myös mikä nakeissa ja ranskalaisissa on parasta – se saattaa nimittäin olla ketsuppi ja ketsuppihan voi toimia portin avaajana myös moneen muuhun ruokaan.
  5. Mausta. Suomessa lapsille syötetään jostain syystä pienestä pitäen lähes mautonta ruokaa. Jos kaikki maistuu aina samalle pahvilaatikolle, niin onko mikään ihme, ettei ruoka herätä positiivisia tunteita?
  6. Toista. Uusien makujen oppiminen vie aikaa, mutta jos olet ottanut huomioon lapsen toiveet ruoan eri aineksista, niin olet jo puolivälissä voittoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *